Uponneiden kustannusten harha

Oletko törmännyt tai ollut mukana hankkeessa, jota viedään jääräpäisesti eteenpäin vaikka hankkeen kustannukset ovat pompanneet kattoon ja alkuperäiset tavoitteetkin hukassa? Viime päivinä mediassa on ollut Helsingin Kruunusillat -raitiotiehanke, joka kuulostaa hiukan sellaiselta lähes miljardin kustannusarvioon pompanneena. Alkuperäinen ajatus lienee ollut saada ihmiset Laajasalosta Helsingin keskustaan ja takaisin. Nyt rinnalle on tullut vaihtoehto, jossa pelkkä käyttöönotto maksaisi 20-30 miljoonaa ja ylläpito- ja huoltokustannukset olisivat siltaa alemmat.

Siltahanke on kumminkin pyörinyt päätöksenteossa vuodesta 2002 ja pelkkiin suunnitelmiin ja selvityksiin lienee kulunut miljoonia sekä aikaa ja vaivaa mitä hanke on vaatinut niin poliitikoilta kuin päättäjiltäin. Uponneilla kustannuksilla tarkoitetaan siis näitä jo toteutuneita kustannuksia, olivat ne sitten aikaa, vaivaa tai rahaa. Eikä niitä voi saada takaisin riippumatta mitä tehdään jatkossa. Tässä tullaan juuri harhakohtaan. Rationaalinen toimija investoi lisää vain, jos lisäinvestointi tuottaa lisää. Kun käytetyt kustannukset vaikuttavat päätöksentekoon, on kyseessä uponneiden kustannusten harha.

Tässä tulee kuitenkin ongelma. Luopumisen tuska. Mitä enemmän johonkin on investoitu, olipa se sitten aikaa, vaivaa tai rahaa, sitä vaikeammaksi luopuminen tulee. Tämä saattaa päteä myös myyntiprosessissa. Mitä pidempään prosessi kestää ja mitä läheisemmäksi asia tulee ostajalla, saattaa tulle hetki että ostos tehdään vaikka pohjatiedot ja hinta ei ole muuttunut miksikään. Siis syy mikä esti ostamasta heti paikalla ei ole poistunut mutta asia on muuttunut ”omaksi”.

Tuntuuko tutulta?

Leave a Reply